Epäsuora puhe, joka tunnetaan myös nimellä raportoitu puhe, on kielen perusominaisuus, jonka avulla voimme välittää, mitä joku toinen on sanonut lainaamatta häntä suoraan. Saksan kielessä epäsuoran puheen hallitseminen on ratkaisevan tärkeää tehokkaan viestinnän kannalta. Tutustutaanpa siihen, miten epäsuora puhe ja epäsuorat kysymykset toimivat saksan kielessä, sekä esimerkkeihin, jotka havainnollistavat niiden käyttöä.
Raportoitu puhe saksaksi
Saksankielisessä raportoidussa puheessa välitetään epäsuorasti jonkun toisen henkilön sanoja tai ajatuksia, usein aikamuotoja, pronomineja ja muita elementtejä muuttamalla. Seuraavassa kerrotaan, miten raportoitu puhe muodostetaan saksaksi:
Raportoidun puheen muodostamisen vaiheet:
-
Esittele raportointiverbi: Aloita raportointiverbillä, kuten “sagen” (sanoa), “erklären” (selittää), tai “berichten” (raportoida).
-
Vaihda pronomineja ja verbien aikamuotoja: Säädä pronomineja ja verbien aikamuotoja asiayhteyden ja aikamuotosääntöjen mukaan.
-
Käytä sopivia yhdyssanoja: Käytä konjunktioita kuten “dass” (että), jotta raportoitu lauseke voidaan ottaa käyttöön.
Esimerkki:
Suora puhe: Anna sagt, “Ich bin müde.” Raportoitu puhe: Anna sagt, dass sie müde ist.
Epäsuorat kysymykset saksaksi
Epäsuorat kysymykset ovat kysymyksiä, jotka on sisällytetty väitteeseen tai toiseen kysymykseen. Niitä käytetään yleisesti ilmaisemaan uteliaisuutta tai pyytämään tietoa epäsuorasti. Seuraavassa kerrotaan, miten epäsuorat kysymykset muodostetaan saksaksi:
Epäsuorien kysymysten muodostamisen vaiheet:
-
Esittele epäsuora kysymys: Aloita johdantolauseella tai -lausekkeella, jossa ilmaistaan kysymyksen luonne.
-
Käytä kysymyksen sanajärjestystä: Säilytä sanajärjestys, joka vastaa pikemminkin lausumaa kuin kysymystä.
-
Lopeta pisteeseen: Epäsuoria kysymyksiä seuraa piste, ei kysymysmerkki.
Esimerkki:
Suora kysymys: “Wo ist der Bahnhof?” Epäsuora kysymys: Er fragt, wo der Bahnhof ist.