Saksan kielessä adjektiivin deklinaatiolla on ratkaiseva merkitys osoitettaessa substantiivien sukupuolta, lukua ja tapausta lauseessa. Eri deklinaatiomallien - heikon, vahvan ja sekamuotoisen - ymmärtäminen on olennaisen tärkeää saksan kieliopin hallitsemiseksi. Tutustutaanpa kuhunkin näistä deklinaatioista ja tutkitaan niiden tehtäviä esimerkkien avulla.
Heikko deklinaatio
Heikkoa deklinaatiota käytetään, kun adjektiivin edessä on määräinen artikkeli, omistuspronomini tai osoittava pronomini. Heikossa deklinaatiossa adjektiivien päätteet ovat tyypillisesti seuraavat -e tai -enriippumatta substantiivin sukupuolesta, luvusta tai sijamuodosta.
Esimerkkejä heikosta deklinaatiosta:
- Der alte Mann (Vanha mies)
- Die weiße Katze (Valkoinen kissa)
- Das große Haus (Iso talo)
- Meine alte Tasche (Vanha laukkuni)
Vahva deklinaatio
Vahva deklinaatio esiintyy silloin, kun edeltävää artikkelia, omistuspronominia tai demonstratiivipronomiinia ei ole. Tällöin adjektiivi saa erilaisia päätteitä sen kuvaaman substantiivin sukupuolen, luvun ja tapauksen mukaan.
Esimerkkejä vahvasta deklinaatiosta:
- Ein alter Mann (Vanha mies)
- Großer Hund (Iso koira)
- Kleines Kind (Pieni lapsi)
- Schönes Auto (Kaunis auto)
Sekamuotoinen deklinaatio
Sekamuotoisessa deklinaatiossa yhdistyvät sekä heikon että vahvan deklinaation elementit. Sitä käytetään, kun substantiivissa on epämääräinen artikkeli tai ei ole artikkelia, mutta substantiivi on monikossa.
Esimerkkejä sekadeklinaatiosta:
- Einige alte Männer (Jotkut vanhat miehet)
- Viele kleine Kinder (Monet pienet lapset)
- Wenige schöne Häuser (Muutama kaunis talo)
- Keine neuen Autos (Ei uusia autoja)