Saksan syntaksi: Subjekti-verbisopimus ja sanajärjestyksen vaihtelut

Saksan kielioppi, erityisesti subjektin ja verbin yhteisymmärryksen ja sanajärjestyksen osalta, on ratkaisevassa asemassa kieliopillisesti oikeiden lauseiden rakentamisessa. Näiden näkökohtien ymmärtäminen on välttämätöntä, jos oppija haluaa sujuvoittaa kielenkäyttöään.

 

Subjekti-verbisopimus

Saksan kielessä, kuten monissa muissakin kielissä, subjektin ja verbin on oltava samassa luvussa ja persoonassa. Tämä tarkoittaa, että yksikön subjektit vaativat yksikön verbin ja monikon subjektit vaativat monikon verbin. Tarkastellaanpa muutamia esimerkkejä:

 

Yksittäiset aiheet:

1. Der Hund bellt. (Koira haukkuu.)
2. Die Katze frisst. (Kissa syö.)

 

Monikko Aiheet:

1. Die Hunde bellen. (Koirat haukkuvat.)
2. Die Katzen fressen. (Kissat syövät.)

Näissä esimerkeissä voit havaita, miten verbi muuttuu sen mukaan, onko subjekti yksikössä vai monikossa.

 

Sanajärjestyksen vaihtelut

Saksan kielen sanajärjestys voi poiketa huomattavasti useimmista muista kielistä, erityisesti sivulauseissa. Vaikka saksan kielessä noudatetaan subjekti-verbi-objekti (SVO) rakenne päälauseissa, mutta sanajärjestys voi muuttua sivulauseissa. Tutkitaan asiaa:

 

Päälausekkeiden tavanomainen sanajärjestys:

1. Ich trinke Wasser. (Juon vettä.)

 

Alisteisten lausekkeiden sanajärjestys:

1. Ich trinke Wasser, weil ich Durst habe. (Juon vettä, koska minua janottaa.)
2. Ich trinke Wasser, wenn ich Durst habe. (Juon vettä, kun minua janottaa.)

Alisteisissa lausekkeissa verbi siirtyy lausekkeen loppuun, konjunktion jälkeen.