Norjankieliset lauseet noudattavat johdonmukaista rakennetta, jossa on selkeät säännöt sanajärjestystä, verbien sijoittelua ja lauseenmuodostusta varten.
Lauseen perusrakenne
Norjan kielessä päälauseissa noudatetaan subjekti-verbi-objekti (SVO) -sanajärjestystä.
Maria spiser et eple.
(Maria syö omenan.)
Subjekti-verbin kääntäminen kysymyksissä
Kyllä/ei-kysymyksissä verbi tulee ennen subjektia.
Spiser Maria et eple? (Syökö Maria omenan?)
Har du tid? (Onko teillä aikaa?)
Sanajärjestys päälauseissa
Verbi on päälauseissa aina toisessa asemassa. Adverbit sijoitetaan verbin ja objektin väliin.
Maria spiser ofte epler. (Maria syö usein omenoita.)
Alisteisten lausekkeiden sanajärjestys
Alisteisissa lausekkeissa verbi siirtyy lauseen loppupuolelle.
Jeg vet at Maria ofte spiser epler. (Tiedän, että Maria syö usein omenoita.)
Määräiset ja epämääräiset artikkelit
Norjan kielessä artikkelien on vastattava substantiivin lukumäärää ja määritteellisyyttä.
Määrämuoto:
- huset (talo)
- bøkene (kirjat)
Epämääräinen muoto:
- et hus (talo)
- noen bøker (joitakin kirjoja)
Negaatio
Negaatio muodostetaan asettamalla ikke verbin jälkeen.
Jeg spiser ikke kjøtt. (En syö lihaa.)
Han har ikke tid. (Hänellä ei ole aikaa.)
Refleksiiviverbit
Refleksiiviverbeissä käytetään refleksiivipronominia.
Han vasker seg. (Hän pesee itsensä.)
Modaaliverbit
Modaaliverbit esiintyvät ennen pääverbiä infinitiivimuodossa.
Jeg må jobbe i morgen. (Minun on tehtävä huomenna töitä.)
Hun kan snakke norsk. (Hän osaa norjaa.)
Yleiset lauseenliittimet
Lauseenliittimet auttavat muodostamaan monimutkaisia lauseita.
fordi (koska)
men (mutta)
derfor (siksi)
hvis (if)
Nämä rakenteet auttavat luomaan selkeitä ja kieliopillisesti oikeita norjankielisiä lauseita.