Minkä tahansa kielen oppimisessa on omat haasteensa, eikä espanja ole poikkeus. Seuraavassa on joitakin espanjan kielen osa-alueita, joita monet oppijat pitävät vaikeina:
-
Verbien taivutukset: Espanjan kielessä on valtava määrä verbien taivutuksia, ja jokaisella aikamuodolla on omat sääntönsä ja epäsäännöllisyytensä. Verbien taivutusten hallitseminen vaatii aikaa ja harjoittelua.
-
Ääntäminen: Espanjan ääntäminen voi olla hankalaa muille kuin äidinkielisille puhujille, erityisesti äänteiden kuten rullattu “r” (kuten “perro”) ja “ñ” ääni (kuten “niño”). Lisäksi sanojen painotuskuvioiden hallitseminen voi olla haastavaa.
-
Sukupuoli ja sopimus: Espanjan kielessä substantiiveilla ja adjektiiveilla on kieliopillinen sukupuoli (maskuliini tai feminiini), ja niiden on oltava samaa sukupuolta ja numeroa. Tämä voi hämmentää oppijoita, jotka ovat kotoisin kielistä, joissa ei ole sukupuolittuneita substantiiveja.
-
Konjunktiivi: Konjunktiivia käytetään ilmaisemaan epävarmuutta, epäilyksiä, toiveita ja hypoteettisia tilanteita. Oppijoille voi olla vaikeaa hallita, milloin ja miten subjunktiivia käytetään.
-
Idiomaattiset ilmaisut ja fraasiverbit: Kuten missä tahansa kielessä, espanjassakin on paljon idiomaattisia ilmaisuja ja fraasiverbejä, joita ei välttämättä voi suoraan kääntää englannista. Näiden ilmaisujen ja niiden merkitysten oppiminen syventää kielitaitoa.
-
Ser vs. Estar: Molemmat “ser” ja “estar” kääntää “to be” englanniksi, mutta niitä käytetään eri yhteyksissä. Oppijoille voi olla haastavaa tietää, milloin kutakin käytetään oikein.
-
Kulttuuriset vivahteet: Kulttuuristen viittausten, huumorin ja sosiaalisten normien ymmärtäminen voi myös asettaa haasteita vieraskielisille oppijoille, sillä kieli on tiiviisti kietoutunut kulttuuriin.
Näistä haasteista huolimatta oppijat voivat voittaa nämä vaikeudet omistautumalla, harjoittelemalla ja uppoutumalla espanjan kieleen ja oppia espanjan kielen taidon.