Saksan verbi “sein” (to be) on olennainen, kun ilmaistaan erilaisia käsitteitä preesensissä. Katsotaanpa, miten tämä verbi taivutetaan ja miten sitä käytetään eri yhteyksissä esimerkkien avulla.
Taivutus “Sein” preesensissä
Nykyhetkessä, “sein” konjugoidaan seuraavasti:
- Ich bin (olen)
- Du bist (Sinä olet)
- Er/sie/es ist (Hän on)
- Wir sind (Me olemme)
- Ihr seid (Sinä olet)
- Sie sind (He ovat / Te olette)
Nykyinen aikamuoto on nimeltään “präsens” saksan kielioppi.
Käyttö “Sein” preesensissä
Identiteetin tunnistaminen tai kuvaaminen
– “Ich bin ein Student.” (Olen opiskelija.)
– “Du bist meine Schwester.” (Sinä olet sisareni.)
– “Sie ist Lehrerin.” (Hän on opettaja.)
Ominaisuuksien tai attribuuttien kuvaaminen
– “Er ist groß und schlank.” (Hän on pitkä ja hoikka.)
– “Sie sind sehr freundlich.” (He ovat hyvin ystävällisiä.)
Alkuperän tai kansalaisuuden ilmoittaminen:
– “Ich bin aus Deutschland.” (Olen Saksasta.)
– “Sie sind Spanier.” (He ovat espanjalaisia.)
Sijainnin ilmaiseminen
– “Wir sind zu Hause.” (Olemme kotona.)
– “Die Bücher sind auf dem Tisch.” (Kirjat ovat pöydällä.)
Ammatista tai ammatista puhuminen
– “Er ist Arzt.” (Hän on lääkäri.)
– “Sie sind Ingenieure.” (He ovat insinöörejä.)
Ajan ilmaiseminen:
– “Es ist zwölf Uhr.” (Kello on kaksitoista.)
– “Heute ist Montag.” (Tänään on maanantai.)
Progressiivisen (jatkuvan) preesensin muodostaminen
– “Ich bin am Lesen.” (Minä luen.)
– “Er ist am Lernen.” (Hän opiskelee.)
Erityistapaukset
- Kun viitataan kellonaikaan, “sein” käytetään usein persoonattomasti yksikön kolmannessa persoonassa: “Es ist” (Se on).
– “Es ist halb neun.” (Kello on puoli yhdeksän.)
- Epävirallisessa puheessa pronomini “es” jätetään usein pois, erityisesti lyhyissä lauseissa tai virkkeissä.